Shithole Stories / Tomi Asikainen / Alesha

8.3. – 15.4.2023

Pasilan kaupunkitaidekeskuksen näyttelyssä on esillä Shithole Storiesin, Tomi Asikaisen ja Aleshan teoksia.

Näyttelyä voi tulla katsomaan kaupunkitaidekeskuksen aukioloaikoina:

KE 12-20
TO 12-18
PE 12-18
LA 13-17

Head Like a Glory Hole & Uniqeco: SHITHOLE STORIES

SHITHOLE STORIES

ei ole takakireää kannanottoa.

Shithole Stories on vulgaari kuvaus arjen realismista ja kaoottisesta rappioromantiikasta keltaruskealla huumorilla höystettynä. Tuotoksena suolletaan satunnaisia otoksia sekä näkemyksiä: ankkakaveri, pönttöön työntyvä nainen ja maailman onnellisin pissapaikka. Shithole Storiesin ulosanti koostuu Uniqecon seinämaalauksista ja Head Like a Glory Holen valokuvataiteesta, sekä yhteisistä installaatioista.

Uniqeco on kuvataitelija Leena Tuomasen asustemerkki ja taiteilijanimi. Uniqecon seinämaalauksia on nähty esimerkiksi Concreate Urban Art 2021 festivaaleilla Keran halleilla Espoossa, Palma Art Night 2021 tapahtumassa Nummelassa sekä Tiksin Pation aluesomistuksessa kesällä 2021, Vantaalla.

@uniqeco

Head Like a Glory Hole on vuonna 2021 alkunsa saanut taideprojekti. Taustalla toimiva parivaljakko tuottaa viemäristä romanttisia otoksia keltaisen lumen ja onnellisten ihmisten synkästä pohjolasta. Taiteessa yhdistyy valokuvaus, tilaan sidottu performanssi sekä tarinankerronta.

@headlikeagloryhole

Tomi Asikainen: BEHIND THE SCENES

Näyttely raottaa verhoa toisenlaiseen maailmaan. Maailmaan ruosteen, purkujätteen, maalipölyn ja purkutyökoneiden taakse. Uuden ja vanhan rajapintaan. Silmittömän ilkivallan ja arvostetun taidemuodon sekamelskaan. Tekijöihin, kokijoihin, mahdollistajiin, estäjiin. Kaavoituksen kankeuteen ja rahan valtaan. Vartijoihin ja poliiseihin. Taiteilijoihin ja dokumentoijiin. Kuvat ovat vedostettuja joutomailta ja purkukohteista löydetyille pinnoille.

Tomi Asikainen (s. 1974) on helsinkiläinen graafikko, valokuvaaja ja käsillään tekijä. Valokuvataiteessaan hän käsittelee nykyisyyden ja menneisyyden rajapintoja kohteinaan paikat ja tilanteet, joihin normaali ihminen ei eksy. Asikainen on valmistunut mainosgraafikoksi vuonna 1996. Graffitien maalaamisen ja valokuvaamisen hän aloitti vuonna 1986. Asikaisen töitä on palkittu mm. Lontoossa ja New Yorkissa. Asikaisen kuvia ja teoksia on esiintynyt lukuisissa kirjoissa ja lehdissä, mm. Helsinki graffiti (Tuomas Jääskeläinen & Anne Isomursu), Perintö (Antti Kalakivi), Helsingin Sanomat, Arkkitehti-lehti, Kauppalehti, Markkinointi&Mainonta, Suomen Kuvalehti.

Päivätyönään hän työskentelee vastaavana visuaalisena suunnittelijana kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestössä.

@tomiasikainen_photograff

Alesha: STROKE

“Stroke” -sarja on tapa, jolla voin leikitellä pinnoilla ja väreillä. En ole kontrollissa prosessista valitsemieni värien ja paikkojen lisäksi. Se on kuin rituaali: pyörin ympäriinsä etsimässä kohdetta, otan kuvia ja päätän, minkä väripaletin valitsen ja sitten odotan, kunnes minulla on riittävästi rahaa maalikannuihin.

Kun kaikki on valmista, istun pyörälleni, toinen käsi kontrolloimassa rattia ja toinen pitelemässä metallista tikkua (koska se on liian pitkä/painava laittaakseni sen laukkuun) ja sitten menen maalauspaikkaan aamulla neljän ja viiden välillä, jotta kukaan ei voi häiritä minua.

Joskus minun “maalauskoneeni” on niin painava, että hädin tuskin pystyn pitämään sitä ilmassa, joskus minun maalini ovat vanhentuneet ja maali käyttäytyy oudosti.

Tässä projektissa on kyse ensisijaisesti prosessista, koska muuten studiotyöskentelyni on monotonista ja tarkkaa. Minulle kadut ovat kuin leikkikenttä, missä voin kokeilla kaikkea täysin outoa ja unohtaa sen sitten.

Taide on minulle ensisijaisesti tapa puhua ensimmäisessä ja kolmannessa persoonassa samanaikaisesti. Kun teos syntyy, siitä tulee sekä henkilökohtainen että ei-henkilökohtainen kannanotto, joka paljastaa (kulttuuriset, poliittiset, sosiaaliset) rakenteet ympäröivässä todellisuudessa. Näistä lähtökohdista käsin, idea on ensisijaisempi kuin muoto, ja työni toteutuvatkin eri medioissa. Maalaan, luon konseptuaalisia esineitä, kuvaan videotaidetta, teen tatuointeja ja menen kaduille tekemään katutaideprojekteja. Katutaide on taiteenala, jossa minun ensimmäiset (ehkäpä tunnetuimmat) työni syntyivät. Tällä hetkellä katutaide on kuitenkin vain yksi taiteenala, jota teen aktiivisesti. Olen myös alkanut käyttää uusia materiaaleja työskennellessäni. Erityisesti maalatessani siirryin spraymaaleista ja tusseista akryyliin ja edelleen öljyväreihin. Taide ei ole konkreettisia töitä vaan prosessi. Todellisuus on muuttuva ja minun lähestymistapani muokata ja esittää sitä muuttuvat ja muotoutuvat todellisuuden rinnalla.

thealeshaart.com

@thealeshaart